Friday, November 23, 2012

GPOY

Tuo gif kuvaa vähän liian hyvin kirjoitusprosessia. On ollut niin kuraa ja ihan hirveetä tajunnanvirtaa ainakin puolet tekstistä. Sinänsä tykkään siitäkin, vaikka en mitään tajuakaan. Ainakin sitä on ihan superhauska kirjottaa. Vähän esimerkkiä:

Minä katson tummaa vettä, sitä joka tarttuu syvyyteen. Sitä joka tarttuu minuun ja vetää minuun pinnan alle. Tumma vesi ympäröi minua ja se on niin raskasta että en jaksan nousta enää ylös. Minä kuolen tänne ja täällä minä voin olla turvallisena. Turvaa tuo tumman veden lisäksi merikasvit ja merivuokko. Olen merivuokko, olen merihevonen, olen merisiili. Hieman pimeämpää tämä on nyt. Minä en kestä, katson televisioita ja siellä näkyy vaikka mitä. Minä en jaksa enää tätä, minä haluan eteenpäin jo. Päästäkää minut matkaan, antakaan minun lentää kuin lokit liitävät itämeren yli. Antakaa minun lentää kuin talitiaiset lentävät eteläään. Antakaa minun mennä. Haluan mennä Delhiin, Tokioon, Sydneyyn ja Varsovaan. Helsinkikin kävisi, mikä tahansa muu paitsi tämä. Minä katson katkenneita kiskoja, näillä kulki vielä eilen raitiovaunu, sellainen vihreä pieni toukka.

Että sellasta. (Ihan oikeasti mulla on myös varsinaista juonta jossain välissä.)